Kivasti sain mahdollisesti joko päiväkodista tai kanssa-asujiltani flunssan jonka ansiosta alkuviikon podin kovaa yskää ja nuhaa ja sitten keskiviikkona päivällä jouduin lähtemään töistä kun olo meni sen verran kamalaksi. Tuolla päiväkodilla kyllä vilisee ties mitä pöpöä, kun joka toinen lapsi on jossain räkätaudissa. Sairastumista ehkä hiukan siivitti erään pikkusen aivastus suoraan naamalleni. :) sattui olemaan vielä sylissä etten päässyt pakenemaan tätä bakteeritulvaa. 

Eilen torstaina nosti komean 39 kuumeen, enkä meinannut saada sitä laskemaan pelkällä aspiriinilla, joten jouduin turvautumaan myös panadoliin. Noin ilta kuudelta kuume lähti laskuun ja siitä sitten illan ja yön olen saanut ihanasti hikoilla kuumetta pois. Toivottavasti jo huomenna olisi täysin kuumeeton päivä, kun tänään päivällä nosti vielä pientä lämpöä. Eilinen päivä meni kyllä niin puhtaasti nukkuessa, mutta tänään jo kaipasi jotain tekemistä, mutta hillitsin itteni, jotta paranen kokonaan enkä todellakaan kaipailisi mitään jälkitautejakaan, joita olen joskus harrastanut ihan urakalla.

Suuri kiitos kyllä pitää antaa kämppiksilleni, jotka kävivät kaupassa puolestani ja antoivat särkylääkkeitä! Nyt vain odottelen kärsimättömästi että pääsisi taas tekemään asioita, kuten takaisin harjoitteluun sekä esimerkiksi muutamia ihan täällä Eisenachissa olevia nähtävyyksiäkin tarkastelemaan. :)

Lisään nyt tähän yhden kuvan virkistämään tekstiä :D otin tämän auringonlasku kuvan meijän kämpän parvekkeelta :)

Noniin taas tovi vierähtänyt edellisestä tekstistä. Edellisen viikon työssäoppimisessa ei suurempia tapahtunut. Siellä päässyt ihan kivasti tekemään asioita ja pikkuhiljaa lasten tavat ja itse lapset tulevat enemmän tutuiksi. Ilman poikkeusta aina nukkariin mennessä jaetaan lapset kuka nukuttaa kenetkin ja olen itsekin aina laskettu nukuttajiin, mikä oli aluksi haastavaa juuri siksi kun lapset enkä mä tuntenut toisiamme, mutta loppu viikosta jo onnistui vaikeimpienkin tapausten nukuttaminen. :) 

Ehkä hiukan ruvennut myös vertailemaan Suomen ja Saksan pöiväkotien eroja. Kuten ruoka on täällä melko sokeri voittoista. Niin aamupalalla kuin lounaalla ja välipalalla juodaan sokeriteetä, syödään marmeladileipiä ja napostellaan suklaata. Ja erilaisiin riitely tai lyönti tilanteisiin ei kauhean helpolla puututa. Ja omassa ryhmässä hoitajat ovat päättäneet, että jos lapsi itkee esim. pihalla niin itkuun vastataan ja lapsi otetaan syliin, mutta joillain hoitajilla tuolla päiväkodilla on sellainen käytäntö että lapsen annetaan itkeä niin kauan kun sielu sietää, mikä itselle on ihan kamalaa kattoa, joten melkein koko ajan sylissäni on lapsi joka itkee (en melkein ikinä tiedä miksi) hetken ja jatkaa matkaansa. 

Nyt lauantaina lähdettiin yhdessä suomi porukalla (maanantaina tulleiden lastenohjaajien kera) ensin yhteyshenkilön koululle avoimien ovien päiville ja sitten junalla Erfurttiin. Emme olleet tuolla koululla kovinkaan kauaa, mutta onnistuttiin aiheuttamaan hiukan hämmennystä, kun menimme hiukan liian aikaisin nauttimaan kahvilan antimista. Olisi pitänyt osata odottaa jonkinsortin puhe, mutta hups :D 

Erfurttiin menimme junalla ja kävimme hiukan shoppailemassa ja katseltiin maisemia. Päädyimme myös katsomaan yhtä nunnaluostaria, jossa eräs nunna ei olisi halunnut päästä meitä lähtemään, vaan jäämään kuuntelemaan siellä alkavaa konserttia. :D mutta vaivihkaa poistuimme paikalta... Käytiin myös ravintolassa syömässä ja saimme palvelun onneksemme englanniksi. Käytiin myös ostamassa englanninkielisiä kirjoja, joita nyt ei ollut ihan kauhean suurta valikoimaa, mutta löytyi silti muutama passeli kirja. :) Erfurtin Domplazilla oli Oktoberfestin tivoli, jossa vietimme jonkin tovin mm. kummitusjunassa ja maailmanpyörässä. Seitsemän jälkeen lähdimme junalla takaisin kohti Eisenachia.

Sunnuntaina oli kyllä melko rento meininki. Nukuin pitkään ja lueskelin kirjaa. Käytiin myös pienellä kävelylenkillä seikkailemassa Eisenachin syrjempiä seutuja. Matkan varrella nähtiin jalkapallomatsi, piha-auto kilpailu ja Eisenachin yliopisto. :) 

Maanantaina oli ensimmäinen työharjoittelupäivä ja se meni yllättävän kivasti. Kävimme päiväkodin johtajan kanssa kiertämässä kaikki ryhmät esittelemässä minut ja toivottamassa hyvät huomenet. Kun siirryin omaan ryhmäänsä, niin lapset olivat erittäin avoimia ja vastaanottavaisia, kielimuurista huolimatta. Minun ryhmässä jonka nimi on suomeksi "pienet pilvet", on tällä hetkellä vakituisesti 9 lasta ja kaikki iältään 1-2 vuotiaita, mutta suurin osa heistä ei ole vielä täyttänyt kahta. Ryhmässä on kaksi hoitajaa (plus minä) ja sisällä puitteet ovat erittäin hyvät.

 Oman ryhmän tilat ovat kaikki lasten kokoista ja suunniteltu täysin lasten tarpeiden mukaan. Käytössä on myös sisällä yhteinen liikuntahalli, joka on täynnä erilaisia putkia, tunneleita, siltoja ja muita lapsia aktivoivia välineitä. Piha-alueet ovat (niikun aikasemmin kerroin) ihan unelmaa. Laaja luonnon läheinen alue, jossa on puskia, puita, polkuja ja pitkäksi kasvanutta nurmikkoa. Erilaisia keinuja, liukumäki ja autoratakin pihalta löytyy, ja siis kaikkien ryhmien lapset ovat samalla pihalla ja kaikki ns. kaitsevat kaikkia lapsia.

Pääsin kyllä heti tekemään hoidollisia juttuja, kuten vessassa käynnit, vaippojen vaihot, syöttämiset, vaatepolitiikasta huolehtiminen jne. Lasten kanssa kommunikointi onnistuu  eleillä ja yksittäisillä saksan sanoilla, ja onneksi ryhmässäni on yksi hoitaja, joka osaa englantia hyvin. Kaikki päiväkodin työntekijät ovat heti aamusta erittäin aurinkoisia ja hymyilevät koko ajan (hiukan erilaista kun Suomessa :D). Lapset ovat myöskin erittäin avoimia ja iloisia. Sääli vain että ne muutamat, jotka osaavat puhua, juttelevat koko ajan enkä oikeen meinaa ymmärtää jutunjuurta. 

Muutenkin on mennyt nämä ensimmäiset päivät hyvin ja kyllä erittäin hyvillä mielin odotan aina seuraavaa päivää. :)

Tänään sunnuntaina päätin lähteä patikoimaan kohti Wartburgin linnaa. Olin saanut selkeät ohjeet miten löydän tuolle tielle, jota kautta pääsee kävellen linnalle, mutta silti eksyin :D Heitin pienen alkulämmittely lenkin ennen varsinaiselle mäelle kipuamista. Itse henkilökohtaisesti nautin enemmän tästä luonnossa kävelemisestä kun itse määränpäästä, vaikka olihan sekin (siis linna) vaikuttava näky. Mäen päälle kipuaminen kyllä meni kunnon lenkistä ja onneksi olin ottanut vesipullon mukaan.

Kun pääsin itse linnalle, pohdin että koska englannin kielinen kierros oli jo mennyt, niin tyydyin vain museossa käymiseen. Tosin itse museossakin oli paljon nähtävää. Takasin päin lähtiessäni käväsin katsomassa vielä The Elisabethplan nimiselle aukiolle, jossa oli joskus ollut sairaala ja kappeli. 

Onnistuin eksymään vielä toisen kerran valitsiessani takasin tietä, kun ajattelin, että samaa polkua meneminen olisi tylsää, mutta tie veikin keskelle ryteikköä js jouduin tekemään u-käännöksen ja tyytymään tylsään jo nähtyyn polkuun.

Laitan tähän matkan varrelta napsittuja kuvia :)

(Lisään nämä kaksi edellistä blogimerkintää näin maanantai aamuna, koska netin kanssa on ollut hiukka probleemaa)

Nyt olisi taas aika hiukan päivitellä menoani täällä päin. 

Perjantaina tajusin, että olisin voinut aloittaa työssäoppimisen jo sinä päivänä, koska aika meinasi mennä pitkäksi. Mutta kävin tuolloin hiukan shoppailemassa tai lähinnä metsästin uutta lompakkoa ja aikani etsimisen jälkeen löysinkin haluamani. Ostin myös työkengät maanantaiksi (koska olin typerys enkä ottanut Suomesta niitä, vaikka kuinka muistutettiin). Sää täällä on ollut siitä asti kun tänne tulin (ja yhteyshenkilöni mukaan jatkunut jo kaksi viikkoa) todella todella kuuma, joten hiukan huonosti olen nukkunut, kiitos lämpötilojen. Tapasin illasta vielä yhteyshenkilöni ja juteltiin hiukan käytännön asioista, kuten papereitten täyttämisestä ja työssäoppimisesta. Pakko myöntää, että yllätyin kun kuulin, että Saksassa opiskellaan englantia yhtä paljon kun Suomessa, tosin jotkut aloittavat vielä aikasemmin. Ja kuitenkin (yh:n arvion mukaan) noin 90% ei osaa englantia ollenkaan tai osaa erittäin vähän. Tosin ei täällä esimerkiksi TV:stä pääse kuulemaan englantia, kun kaikki on dubattuna päälle saksaksi. 

Yhteyshenkilöni kysyi haluaisinko kyydin lauantaina Jena-nimiseen kaupunkiin kun hän oli sinne menossa tapaamaan tytärtään ja otin tarjouksen vastaan.:)

Kuva Eisenachin keskustasta

Lauantaina sää olikin tehnyt täys muutoksen! Vettä satoi kaatamalla heti aamusta lämmintäkin oli enää noin 16 astetta. Lähdimme ajamaan yhentoista maissa ja näkyvyys oli suhteellisen huono johtuen kaatosateesta. Noin puolentoista tunnin päästä olimme perillä ja jättäydyin Jenan keskustaan. Kävelin suoraan kirjakauppaan, jota oltiin suositeltu sen laajan englanninkielisten kirjojen valikoiman vuoksi. Ostin sieltä pari kirjaa ja jatkoin isoon kauppakeskukseen nimeltään Goethe Galirie. Kävin myös erittäin saksalaishenkisessä kahvilassa, jossa henkilökunnalla oli Saksan kansallispuvut päällä. Illalla takasin tullessa kävin kaupan kautta ja olin suht väsynyt reissun jäljiltä niin kävin melko aikasin nukkumaan.

Lisää kuvateksti

Aivan aluksi on kerrottava että ei nyt ihan niin loistokkaasti alkanut meikäläisen Saksan seikkailu.

Hyviä asioita oli se, että sain yllättävän hyvin nukuttua edellisenä yönä ja matka Helsinki-Vantaalle sujui mukavasti, kun äiskä lähti heittämään ja sain veljenikin mukaan saattamaan. Lento oli noin kakskyt minuuttia myöhässä mutta se ei onneksi haitannut juurikaan Berliinin päässä lähtevän junan aikatauluun. Kivasti pääsin Tegelin lentokentältä rautatieasemalle, mutta sitten junaan noustessa kävi se semmoinen asia, josta ironisesti olen paasannut lähipiirin matkailijoille: Junassa kävellessäni lompakkoni varastettiin repusta :) ja sen sileän tien hävisi aimo tukku käteistä ja Visa sekä eu-sairaanhoitokortti. Heti soitin yhteyshenkilölleni, joka oli yhteydessä Saksan poliisin kanssa, kuoletin Visan ja tietty soitin äidilleni. Jäin Erfurtissa junassa pois ja siellä vastassa olivat poliisi ja yhteyshenkilöni, ja lähdimme poliisiasemalle kirjaamaan rikosilmoitusta. Yhteensä kahen ja puolen tunnin jälkeen, kun olin selittänyt englanniksi yhteyshenkilölle ja hän saksaksi poliiseille mitä tapahtui, missä tapahtui ja miten tapahtui. Koska tilanteeseen liittyi potentiaalinen varas kandidaatti jouduin kuvailemaan hänet ja kaikki tilanteeseen mitenkään osallisena olleet erittäin tarkasti. Mutta lopulta ilmoitus saatiin tehtyä ja lähdimme yh:ni kanssa kaupan kautta kohti Eisenachia.

Että semmosta sitten.

Toisaalta positiivista oli kokea aito saksalainen autobahn, jossa todella porukka ajaa 220 tosta noin vain. Ja jotenkin kaikesta huolimatta sai olla onnellinen, että ite on kunnossa ja että yhteyshenkilöni auttoi todella paljon asioissa. :) kaiken kyllä jälkeen olo on kuin jyrän alle jäänyt ja voisin nukkua noin ikuisuuden, mutta ehkä suunta on vain ylöspäin :D

Nyt toisena päivänä kävin tutustumassa työssäoppimispaikkaan ja siellä ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja itse päiväkoti oli täydellinen paikka lapsille. Paikka on suunniteltu täysin lasten tarpeiden mukaan ja heitä kuunnellen ja itse rakennus oli myöskin melko uusi. Piha oli täynnä erilaisia lapsille tarkoitettuja aktiviteetteja, kuten pensaista tehtyjä tunneleita, omat kasvimaat, keinuja, hiekkalaatikoita, alue jossa lapset voivat kävellä paljain jaloin ja omenapuita sekä marjapensaita. Alotan vasta ensi maanantaina työssäoppimisen, joten voisin kertoa sitten tarkemmin paikasta. 

Tänään myös olen käynyt tutustumassa enemmän kaupunkiin. Saan jopa tänään omaa rahaa, jota äitini lähetti postbankin kautta. Sää täällä on aurinkoinen ja ehkä liiankin kuuma, koska auringossa lämpötila nousee kolmeenkymmeneen. :) 

Tässä hiukan napsimiani kuvia näiltä kahelta päivältä:

Noniin, huomenna olisi sitten lähtö kohti Saksanmaata. Suurimmilta osin pakkaamiset ja muut valmistelut on tehty, mutta vielä tuliaiset Saksan päässä olevalle yhteyshenkilölle pitäisi tämän päivän aikana hankkia. Innolla kyllä odottelen tulevaa työssäoppimista, mutta tietenkin pieni jännityskin kalvaa. Moneen kertaan on passi ja työssäoppimispaperit tarkistettu että varmasti tulevat mukaan.