Tämä jäänee viimeiseksi blogi kirjoituksekseni. Huomenna alkanee reisuni päätös eli suunta kohti rakasta kotimaata Suomea <3 Jäähyväiset olivat kyllä sydäntä raastavat, kun tietenkin työkaverit mutta etenkin lapset tulivat läheisiksi. Ja kauheaksi teki vielä se ettei ne pikkuiset oikeen ymmärtäneet etten tule enää sinne. Minulle pidettiin pienimuotoiset läksiäiset, jossa laulettiin, annettiin läksiäislahja ja muistoksi kuvakooste juliste lapsista ja  tiimistä. 

Tänään kävin saattamassa toiset suomalaisopiskelijat juna asemalle ja itse kävin vielä kaupungilla ostelemassa muutamia asioita ja tekemässä kahvilassa lähtöselvityksen. Kävin vielä myös käppäilemässä pitkin kaupunkia ja urheilin jopa Wartburgin linnalle. Muuten aika mennyt pakkaillessa ja paninoidessa huomista liikkumista kohti lentokenttää :D Toivottavasti junamatka menisi tällä kertaa hiukan paremmin :) 

Päällimmäisenä mielessä on tästä reissusta kiitollisuus siitä, että oli mahdollisuus lähteä tänne ja sai kokea niin paljon uusia ja inspiroivia asioita sekä tietenkin oppia aivan älyttömästi kaikkea. Haikea on fiilis, koska vaikka olinkin sen viitisen viikkoa täällä  se vierähti ihan hetkessä! Ja suosittelen kyllä kaikille tarttumaan jos on mahdollisuus lähteä muualle maailmalle katsomaan miten siellä esim minun tapauksessa lastenhoito tapahtuu. :) ja jos kysytään lähtisinkö uudelleen jonnekin niin vastaus olisi ehdoton kyllä! 

Mutta kaikille kiitos ja näkemiin :D

Torstaina ja perjantaina päiväkodilla juteltiin jo hiukan minun harjoittelun loppumisesta ja erään työkaverin kanssa hyvästeltiinkin perjantaina, kun hän jäi lomalle seuraavaksi (ja minun viimeiseksi) viikoksi. Oli kyllä haikeaa ajatella että kohta sanon heipat kaikille pikkuisillekin. Otimme yhteiskuvia kaikkien ryhmämme lasten ja ohjaajien kanssa muistoksi tästä. :) saan itsellenikin kivan muiston lähtiessäni Suomeen.

Viime päivinä harjoittelussa on helpottanut sekin että on oppinut muutamia saksan fraaseja joita myös olen uskaltanut käyttää enemmän. Lasten kanssa lähinnä kommunikointi on helpottunut, mutta edelleen työkavereiden kanssa toimitaan eleiden ja vähäisellä englannilla. Olen myös oppinut huomattavasti ymmärtämään saksaa, kun esim, minua ohjeistetaan työpaikalla tai kun asioin kaupassa yms. Tosin en tietenkään kykene vastaamaan saksaksi. 

On kyllä niin hullua että enää tämä viikko täällä ja sitten palaan takasin kotimaahan. Ei varsinaisesti ole ollut kovaa koti-ikävää, vaikka entuudestaan ajattelin potevani kauheaa ikävää. Tosin on ollut tietty hetkiä, kun kaipaa omaa perhettä ja ystäviä, ja kaipaisi tuttujen ihmisten kanssa rupattelua. Olen kyllä puhunut puhelimessa aikas paljon ja kirjoitellut myös ystäville ja perheelle. Jotenkin yllättävän kivuttomasti myös sopeutuminen Saksaan ja sen tapoihin tapahtui. Vaikka eihän täällä kulttuuri nyt ole niin erilainen kun Suomessa, mutta silti tottui niihin vähäisiin eroihin äkkiä. Ainoa miinus joka hiukan häiritsi, oli oman saksan kielen osaamattomuus ja taas muiden englannin kielen puute. Vaikka pääosin saimme aina sanottua asiamme ja ymmärsimme toisiamme, niin sellainen normaali jutustelu jää kokonaan pois, jolloin vain ns. pakolliset asiat kerrotaan ei muuta.

Sain myös todistaa iloisen asian, kun yksi ryhmämme lapsi otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea päiväkodissa viime perjantaina. :) Oli jotenkin liikuttavaa nähdä pienen ihmisen rohkaistuminen ottamaan ne isot askeleet ilman tukea (oli päivittäistä että tämä sama lapsi käveli kanssani pihalla pitäen molemmista käsistäni kiinni) ja kokea suurta iloa onnistuessaan. Tänään maanantaina hän uskaltautui jo ottamaan noin viiden metrin kävelyn ja kääntymään kohti ja juoksemaan syliin. <3 Saman lapsen kohdalla tapahtui toinenkin onnistuminen, kun jo pitkään lapsi ei ollut kyennyt jostain syystä nukkumaan päiväkodissa, niin minun tehtävä oli kärräillä häntä rattailla pitkin puutarhaa, jotta uni tulisi. Niin viime viikolla hän oli alkanut nukkumaan jopa tunnin päiväunia, eikä iltapäivä lenkkejä pihalla tarvinnut tehdä.:)

Viikonloppuna lähdimme taas koko suomi poppoolla Erfurttiin, tavoitteena ostaa hiukan tuliaisia ja omana tavoitteena oli Erfurtin katedraali. Sain kyllä ostettua ihan mukavasti (ehkä liikaa) tuliaisia ja käynti katedraalissa ei jättänyt kylmäksi. Itse katedraalin koko ja arkkitehtuuri ( joka edusti goottilaista) olivat mykistävät ja sisällä olevat tilat olivat niin kauniit ja kirkon alttari oli erittäin mahtipontinen. Sunnuntaina lähdin hiukan kiertelemään lähialueen metsiä ja poikkesin myös luonnonsuojelualueella. :)

Nyt pikkuhiljaa alkaa olemaan tauti voiton puolella, vaikka jäi kivasti jälkimainingeiksi yskää. Perjantain ja lauantain kyllä lepäsin pääsääntöisesti, mutta sunnuntaina alkoi neljä seinää ahdistamaan aika tavalla, että päätin lähteä käymään Johann Sebastian Bachin museossa ja synnyinkodissa. Bachhaus sijaitsee melkein Eisenachin ydinkeskustassa, ja sinne löysin ilman karttaa ja luottaen pelkästään tieviittoihin. Ostaessani lippua iloinen yllätys oli hyvin englantia puhuva myyjä, joka selitti ystävällisesti mistä ja mihin menen ja kertoi vielä että samalla lipulla pääsee myös lyhkäseen live-konserttiin, jossa soitetaan Bachia sen aikaisilla soittimilla. 

Museon sisätilojen lisäksi siellä oli puutarha, joka oli tehty sellaiseksi kun sen kerrotaan olleen Bachilla. Se oli kyllä todella kaunis ilmestys ja olisin mielummin viettänyt siellä pitemmänkin tovin. 

Museossa oli myös erittäin mielenkiintoisia erilaisia soittimia, kuten viulu, jonka sisälle oli rakennettu trumpetti sekä miekka, jonka tupessa oli oboe. Itse kaikista ihanin yllätys oli klarinetin löytäminen museosta ja pääsin kuuntelemaan -40 luvun klarinettibluesia <3

Maanantaina oli Saksan kansallispäivä joten meillä oli vapaa päivä harjoittelusta. Silloin satoi myös taivaan täydeltä, joten pysyin visuisti sisällä (silloin myös kaikki kaupat yms oli tietty kiinni). Vietin siis päivää lueskellen kirjoja ja kuunnellen musiikkia. :) 

Tiistaina oli taas harjoitteluun meno ja aikaiseen heräämiseen pakkottautuminen. Oli kyllä taas hauska nähdä pikkuisia pitkästä aikaa ja kyllä minutkin otettiin riemuiten vastaan. Keskiviikkona illasta yhteyshenkilömme päätti pitää meille kaikille suomalaisille pienen oppitunnin saksan kielestä. Ja eihän tuo kieli meinannut meikän suussa kääntyä millään, mutta onneksi muutamat sanat ovat aikaisemmin jäänyt mieleen. Päästään vielä jatkossakin opiskelemaan hiukan saksaa yh:me kanssa. :)