Nyt pikkuhiljaa alkaa olemaan tauti voiton puolella, vaikka jäi kivasti jälkimainingeiksi yskää. Perjantain ja lauantain kyllä lepäsin pääsääntöisesti, mutta sunnuntaina alkoi neljä seinää ahdistamaan aika tavalla, että päätin lähteä käymään Johann Sebastian Bachin museossa ja synnyinkodissa. Bachhaus sijaitsee melkein Eisenachin ydinkeskustassa, ja sinne löysin ilman karttaa ja luottaen pelkästään tieviittoihin. Ostaessani lippua iloinen yllätys oli hyvin englantia puhuva myyjä, joka selitti ystävällisesti mistä ja mihin menen ja kertoi vielä että samalla lipulla pääsee myös lyhkäseen live-konserttiin, jossa soitetaan Bachia sen aikaisilla soittimilla. 

Museon sisätilojen lisäksi siellä oli puutarha, joka oli tehty sellaiseksi kun sen kerrotaan olleen Bachilla. Se oli kyllä todella kaunis ilmestys ja olisin mielummin viettänyt siellä pitemmänkin tovin. 

Museossa oli myös erittäin mielenkiintoisia erilaisia soittimia, kuten viulu, jonka sisälle oli rakennettu trumpetti sekä miekka, jonka tupessa oli oboe. Itse kaikista ihanin yllätys oli klarinetin löytäminen museosta ja pääsin kuuntelemaan -40 luvun klarinettibluesia <3

Maanantaina oli Saksan kansallispäivä joten meillä oli vapaa päivä harjoittelusta. Silloin satoi myös taivaan täydeltä, joten pysyin visuisti sisällä (silloin myös kaikki kaupat yms oli tietty kiinni). Vietin siis päivää lueskellen kirjoja ja kuunnellen musiikkia. :) 

Tiistaina oli taas harjoitteluun meno ja aikaiseen heräämiseen pakkottautuminen. Oli kyllä taas hauska nähdä pikkuisia pitkästä aikaa ja kyllä minutkin otettiin riemuiten vastaan. Keskiviikkona illasta yhteyshenkilömme päätti pitää meille kaikille suomalaisille pienen oppitunnin saksan kielestä. Ja eihän tuo kieli meinannut meikän suussa kääntyä millään, mutta onneksi muutamat sanat ovat aikaisemmin jäänyt mieleen. Päästään vielä jatkossakin opiskelemaan hiukan saksaa yh:me kanssa. :)